Selasin taas Tinderiä. Jos totta puhutaan, niin tais olla +10 kerta tälle päivälle.
Samat naamathan siellä koko ajan on, taikka ei edes niitä samoja.
Harvemmin siellä kukaan alkaa edes juttelemaan, ja jos alkaa, niin nekin on niitä ”Moi tuutko panolle?” -tyyppejä. NO thanks.
Ite oon niitä ihmisiä joilla on tosi hankala alkaa juttelemaan netissä uusille naamoille.
Kaippa siinä on se torjutuksi tulon pelko, tai se että entäpä jos mun naama ei miellytäkkään tuota.
”Moi mikä meno? <:”. Tosi omaperäistä, pakko myöntää.
Rohkaistuin ja laitoin mun tindermatcheille.
Pari vastas, ei mitään varteenotettavia vaihtoehtoja. Paitsi yksi.
Yks ihminen ylitse muiden, joka ei loppupeleissä oo yhtään ulkonäöllisesti mun tyyppinen, sai mun kiinnostuksen. Juteltiin koko mun sunnuntaisen krapulapäivän ajan.
Soiteltiin jopa illalla ja juteltiin yhtätoistoa monta tuntia.
Mietin oikeesti sillon, että onks tää näin helppoa. Tutustua ventovieraaseen ihmiseen, jonka kanssa synkkaa hyvin.
Aattelin kerrankin antaa vaan mennä ja antaa toiselle ihmiselle mahdollisuus tutustua muhun.
Viikkohan siinä sitten vieri elokuvia katellessa hänen kanssaan, nukkumalla ja suoraansanottuna paneskellen.
Annoin kerrankin itelleni luvan olla emotionaalisesti lutka. Ihastuin liian varhain.
Yhtänopiaa mitä tää juttu alko, se myös loppukin.
Ilman minkäänlaista varotuksen sanaa, tää ihminen muuttu suoraansanottuna ihan siaksi mua kohtaan, ja koko jutusta tullu enään yhtään mitään.
Jäin kumminkin pahasti koukkuun siihen ihmiseen. Ja näin jälkeenpäin ajatellessa, mietin ihmeessä että miksi.
Mulla ei oikein oo tapana koskaan ihastua ihmisiin jos ne ei nää ite vaivaa mun eteen.
Tässä jutussa kaikki oli ihan väärin mun normejen kanssa.
Mä jouduin näkemään kaiken vaivan ja tuloksetta.
Oon pitemmän aikaan kyllä ollu ilman minkäänlaista lämmön tunnetta, oon varma että se johtu siitä.
Niinku sanoin, annoin itelleni luvan olla emotionaalisesti lutka. Rohmusin sitä läheisyyttä ja lämpöä mitä kaikki haluaa joskus. Se on iskostettu meidän DNA:ahan tai jotain. Tai sit se on joku pahemman luokan ebola taikka influenssa, johon ei vaan oo rokotetta.
Vielä tänäkin päivänä yli kuukausi tän jutun alkamisesta, viestitellään joskus.
Yks kännilauantaina päädyin hänen luokseen myös. Virhe.
Innolla ootan tulevia viikonloppuja, mulla on kutina mun kankkusessa, että tulee känniviestiä.
Rohkaistuin ja laitoin mun tindermatcheille.
Pari vastas, ei mitään varteenotettavia vaihtoehtoja. Paitsi yksi.
Yks ihminen ylitse muiden, joka ei loppupeleissä oo yhtään ulkonäöllisesti mun tyyppinen, sai mun kiinnostuksen. Juteltiin koko mun sunnuntaisen krapulapäivän ajan.
Soiteltiin jopa illalla ja juteltiin yhtätoistoa monta tuntia.
Mietin oikeesti sillon, että onks tää näin helppoa. Tutustua ventovieraaseen ihmiseen, jonka kanssa synkkaa hyvin.
Aattelin kerrankin antaa vaan mennä ja antaa toiselle ihmiselle mahdollisuus tutustua muhun.
Viikkohan siinä sitten vieri elokuvia katellessa hänen kanssaan, nukkumalla ja suoraansanottuna paneskellen.
Annoin kerrankin itelleni luvan olla emotionaalisesti lutka. Ihastuin liian varhain.
Yhtänopiaa mitä tää juttu alko, se myös loppukin.
Ilman minkäänlaista varotuksen sanaa, tää ihminen muuttu suoraansanottuna ihan siaksi mua kohtaan, ja koko jutusta tullu enään yhtään mitään.
Jäin kumminkin pahasti koukkuun siihen ihmiseen. Ja näin jälkeenpäin ajatellessa, mietin ihmeessä että miksi.
Mulla ei oikein oo tapana koskaan ihastua ihmisiin jos ne ei nää ite vaivaa mun eteen.
Tässä jutussa kaikki oli ihan väärin mun normejen kanssa.
Mä jouduin näkemään kaiken vaivan ja tuloksetta.
Oon pitemmän aikaan kyllä ollu ilman minkäänlaista lämmön tunnetta, oon varma että se johtu siitä.
Niinku sanoin, annoin itelleni luvan olla emotionaalisesti lutka. Rohmusin sitä läheisyyttä ja lämpöä mitä kaikki haluaa joskus. Se on iskostettu meidän DNA:ahan tai jotain. Tai sit se on joku pahemman luokan ebola taikka influenssa, johon ei vaan oo rokotetta.
Vielä tänäkin päivänä yli kuukausi tän jutun alkamisesta, viestitellään joskus.
Yks kännilauantaina päädyin hänen luokseen myös. Virhe.
Innolla ootan tulevia viikonloppuja, mulla on kutina mun kankkusessa, että tulee känniviestiä.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti